maanantai 27. marraskuuta 2017

Amanda Vaara: Pientä fiksausta vailla (2017)



Amanda Vaara on kirjailija Niina Hakalahden taiteilijanimi, minkä vuoksi myös tähän kirjaan tartuin. Pidän kovasti Hakalahden romaaneista ja kirjoitustyylistä. Pientä fiksausta vailla on kevyt romaani, joka aloitaa Villa Venla –romaanisarjan.

Venla on selvinnyt vaikeasta masennuksesta ja avioerosta ja jättänyt jopa työnsä kiinteistönvälittäjänä. Hän ostaa vanhan koulurakennuksen, jonka muuttaa motelliksi. Hänen ratkaisujaan ihmettelevät niin entiset työkaverit kuin myös oma äiti, mutta Venla on päättänyt irrottautua oravanpyörästä kokonaan. Villa Venla pyörähtääkin käyntiin ja samalla Venla pitää blogia Pientä fiksausta vailla. Kun huvilan ovelle astelee komea Jörn, Venla rakastuu heti huolimatta pienestä äänestä takaraivossa. Jörnin lisäksi Venlan elämän täyttävät lapset. 13-vuotias Eedla ja 9-vuotias Lauri sekä ihana eläkeläisnaapuri Ilona ja ei-niin-ihanat naapurit Riina ja Joonas.
Lukija voi päätellä melko pian, että Jörn käyttää huumeita, mutta Venlalle se on järkytys. Jörn katoaa Venlan elämästä äkisti ja kun viesti lopulta saapuu, on Jörn vieroituksessa.

Kirja on kepeä, mutta ei kuitenkaan koukuttava. Sellainen mukava lukupala viikonloppuun :) 

perjantai 24. marraskuuta 2017

Jeffrey Archer: Vaietut salaisuudet (2017)


Ihana, ihana, ihana kirja <3 Luin tämän ahmimalla. Archer on ihana kertoja, koska hän menee asioissa eteenpäin, eikä jää vatvomaan niitä. Kolmas osa jatkaa Clifton-kronikkaa siitä, mihin edellinen osa jäi: kumpi, Harry vai Giles, perii Barringtonin omaisuuden? Tämä selviää heti aluksi. Huonompi kirjailija olisi kenties pyöritellyt tätä koko kirjan ajan. Mutta ei Archer.

Ja seuraavaksi juonipaljastuksia....

Lordikansleri tekee vaikean päätöksen lopulta osallisten toiveiden mukaan (vaikkei sitä kenellekään kerro) eli Giles perii kaiken ja Harry pääsee Emman kanssa naimisiin. Kun tämä asia on selvitetty, Emma päättää etsiä käsiinsä tytön, joka löytyi hänen isänsä kuolin yönä tämän toimistosta. Jessica löytyykin orpokodista, ja Harry ja Emma adoptoivat hänet. Samaan aikaan Giles on tavannut juonittelevan Virginian, jonka tavoite on saada valtaa ja rahaa: valitettavasti vain Giles ei sitä näe, mutta onneksi kaikki muut, eritoten Gilesin äiti Elizabeth, sen näkee. Kun Elizabeth kuolee ja jättää perinnön tyttärilleen, Virginia lähtee loukkaantuneena ja Gilesin ja Emman välit etääntyvät. Parlamenttivaalit kuitenkin lähentävät sisarukset jälleen, sillä vastassa on majuri Alex Fisher, sama, joka taisteli Gilesin kanssa sodassa.

Samaan aikaan Harryn ja Emman poika, Sebastian varttuu pojasta nuoreksi mieheksi, jolle koulunkäynti on ositain ongelmallista kaikkien niiden sääntöjen takia. Hän kuitenkin saa stipendin Cambridgeen hyvän kielipäänsä ansiosta. Koulussa Sebastian on tutustunut Buroon, jonka isä Don Pedro vaikuttaa Sebastianista hyvältä ja anteliaalta mieheltä. Don Pedro pyytää Sebastianin mukaansa Argentiinaan, ja valtuuttaa tämän kuljettamaan patsaan takaisin Englantiin. Sitä Sebastian ei tosin tiedä, että patsaaseen on kätketty 8 miljoonaa väärennettyä seteliä, jotka on tarkoitus vaihtaa lailliseen valuuttaan Englannissa. Mutta brittihallinto on ajan tasalla Don Pedron juonesta. Kun Don Pedro menettää rahat, hän vannoo kostoa Barringtoneille ja Cliftoneille. Kirja loppuu moottoritielle autoon, jonka kyydissä ovat Sebastian ja Bruno, ja jota kolme rekkaa suistavat tieltä….



torstai 16. marraskuuta 2017

J.P. Delaney: Edellinen asukas (2017)



Jännäriä pitkästä aikaa…

Tarina alkaa siitä, kun Jane muuttaa asumaan upean ihanaan taloon, jonka on suunnitellut arkkitehti Edward Monkford. Taloon ei hyväksytä asumaan ketä tahansa, vaan taloon muuttajan on täytettävä monta kysymystä sisältävä hakemuslomake, ja sen jälkeen on mahdollista päästä haastatteluun. Jane hyväksytään asumaan taloon ja pian hän on heittäytynyt suhteeseen Edwardin kanssa. Edward on omalla tavallaan omituinen, sillä hän on tunnettu minimalistisesta tyylistään arkkitehtuurissaan ja myös vapaa-ajallaan.

Vähitellen Janelle alkaa selvitä talon edellisen asukkaan, Emman kohtalo. Ja Jane huomaa kulkevansa samoja jalanjälkiä kuin Emma. Mutta kuka lopulta on Emman surmaaja?

Kirjassa liikutaan kahdessa aikatasossa, nykyhetkessä Janen kertomana ja menneessä Emman kertomana: luvut ovat lyhyitä, minkä vuoksi kirja on nopealukuinen. Aina on pakko lukea vielä seuraava luku! Delaney kuljettaa juonta hyvin, vaikkakin sellainen täydellinen yllätys jääkin puuttumaan.. Kuitenkin kirja oli sateisen viikonlopun hyvä viihdyttäjä.