Cline Ernest: Ready player one (2011, suom.2012)

Tämä kirja on odottanut pöydälläni pitkään lukemistaan, tarkalleen ottaen toukokuusta lähtien.. aina on jokin muu kirja mennyt eteen (siis sellainen, josta on kirjastossa monia varauksia ja, joka on siis pakko lukea hetimmiten). Yhdessä vaiheessa jo mietin, että kiinnostaakohan tämä kirja minua enää.

Mutta nyt kun olen kirjan lukenut, niin en voi muuta sanoa kuin WAU! Ready palyer one on henkeäsalpaavan jännittävä kertomus tulevaisuuden maailmasta, missä suurin osa pakenee kurjaa todellisuutta tietokonepeli OASIKSEEN. Myös nuori Wade Watss viettää lähes kaiken aikansa kirjautuneena OASIKSEEN, sillä hän käy siellä jopa koulua. JA hän kuuluu myös vannoutuneisiin munastajiin ja on osana Jahtia.

Jahti alkoi viisi vuotta sitten, kun OASIKSEN perustaja James Halliday, multimiljönääri ja erakko, kuoli. Halliday teki testamentin, jossa se, joka löytää OASIKSESTA hänen itsensä piilottaman pääsiäismunan, perii koko Hallidayn valtavan omaisuuden sekä oikeudet OASIKSEEN. Munan löytämiseksi etsijöiden täytyy selvittää vihjeet ja löytää kolme avainta, Kupariavain, Jadeavain ja Kristalliavain, päästäkseen aina seuraavalle tasolle ja porteista läpi. Koko Jahti ja vihjeet perustuvat Hallidayn oman lapsuuden suosikkeihin: 80-luvun populaarikulttuuriin.

Wade on perehtynyt tarkasti 80-lukuun ja Hallidayn elämään viimeisen viiden vuoden aikana. Ensimmäisen vihjeen ja Kupariavaimen Wade selvittää kuitenkin osittain vahingossa ja siitä alkaa Jahdin huikea kilpajuoksu kohti OASIKSEN valtijuutta ja rikkauksia. Jahdissa on mukana myös IOI järjestö, jonka palkkalistoilla olevia nimitetään Kuutosiksi. IOI haluaa OASIKSEN itselleen muuttaakseen sen maksulliseksi ja samalla siitä tulisi todellisessa maailmassa monopoliasemassa oleva yritys. Munastajat pilkkaavat kuutosia ja ovat perustaneet omia klaanejaan selvittääkseen vihjeet kohti munaa. Vain jotkut munastajat toimivat itsenäisesti, kuten Wade ja hänen ystävänsä Aech sekä Art3mis. Lopulta Jahti ulottuu jopa todelliseen maailmaan ja Wade saa huomata henkensä olevan vaarassa ihan oikeasti.

Tätä kirjaa lukiessa tuntui, että adrenaliinia erittyi paljon, koska Jahdin kilpajuoksu on kirjoitettu niin vetävästi. OASIS on Wadelle sekä muillekin jopa todellisempaa kuin todellinen maailma ja siksi tuntui mielenkiintoiselta koko ajan muistaa, että itse asiassa pelaajat istuvat paikoillaan omissa kodeissaan tai piilopaikoissaan. Koko OASIS on suuri illuusio, josta on tullut tärkeä osa monien arkipäivää.

Timo Parvela: Kepler62, Salaisuus

Timo Parvelan, Björn Sortlandin ja Pasi Pitkäsen kirjasarja on edennyt viimeiseen osaansa. Edellisissä osissa lapset on lähetettye Kpelre62 planeetalle tutkiakseen sitä ja perustaakseen uuden siirtokunnan. Pian kuitenkin selviää, ettei kyseessä suinkaan ole hauska huviretki, vaan pian alkaa taistelu selviytymisestä. Viidennessä osassa selvisi, että lapset, Aria ja Marieta lukuun ottamatta, ovat salaperäisen viruksen kantajia, joiden on tarkoitus tuhota kuiskaajat. Nyt myös salaperäinen kolmastoista matkustaja on herännyt ja kutsuu itseään Kuninkaaksi.

Olivia, retkueen ja vasta-aineen haltia, tietää asioista enemmän kuin kertoo. Lopulta selviää, että Olivia on Marien sisarpuoli ja kaiken takana on heidän yhteinen isänsä, joka oli kolmastoista matkustaja. Hän haluaa luoda maailman, jossa on itse vallassa kokonaan. Marie ja muut lapset eivät kuitenkaan alistu tähän, vaan nousevat kuningasta vastaan.

Olen ollut suuri Kepler62 sarjan fani, muta jotenkin tämä viimeinen osa ei lunasta omia odotuksiani. Loppu on jotenkin vaillinainen, aivan kuin sivuja puuttuisi välistä. Itse asiassa minun täytyi lukea loppu useampaan kertaan juuri sen vuoksi, että pystyin varmistumaan, ettei mitään jäänyt välistä. Mutta yhä edelleen Pasi Pitkäsen kuvitus on aivan ihanaa <3

Victoria Aveyard: Kuninkaan kahleet (2017)

Huoh.. olen liian tunnollinen lukija! En vain yksinkertaisesti pysty lopettamaan kirjaa, jos se on mielestäni huono. Ja valitettavasti Kuninkaan kahleet lukeutuu juuri tähän kategoriaan.

Kirjasarjan ensimmäinen osa, Punainen kuningatar oli hyvä, seuraava osa Lasinen miekka oli ihan ok ja tämä kolmas osa oli jo huono. Lasinen miekka oli täynnä taistelua ja veren vuodatusta. Kuninkaan kahleet puolestaan jatkaa suoraan siitä, mihin kakkososa jäi eli Mare joutuu Mavenin vangiksi ja vankeutta kestää puoli vuotta ennen kuin Purppurakaarti uusine liittolaisineen onnistuu vapauttamaan Maren.

Tämän puolen vuoden vankeuden aikana Mavenin pakkomielle Mareen käy selväksi, samoin kuin Mavenin hulluus, joka osittain johtuu siitä, että tämän äiti Elara oli kuiskaaja. Hän poisti ja muokkasi Mavenin mieltä omiin tarkoitusperiinsä sopiviksi. Victoria Aveyard on kenties yrittänyt tuoda kolmanteen osaan psykologista ulottuvuutta, mutta mielestäni ei onnistu siinä. Henkilöhahmot eivät ole samaistuttavia, vaan juurikin päinvastoin. Monissa tilanteessa olisin itse toiminut aivan eri tavalla. Hiukan mielenkiintoa tuli siinä vaiheessa, kun muutama luku oli kirjoitettu Evangelinen näkökulmasta. Vihdoinkin syvyyttä hahmoon! Olisin jopa toivonut enemmän Evangelinen näkökulmaa tähän. Tai kenen tahansa muun kuin Maren, koska Maren näkökulma oli hyvin yksipuolinen ja sitä kautta myös kirjasta muodostui lopulta tylsä. Kirja päättyy Corviumin taisteluun, jossa Purppurakaarti liittolaisineen sekä Mavenia vastaan nousseet hopeiset huoneet, voittavat Mavenin joukot. Tosin yllättävän helposti. Kapinalliset jäävät neuvonpitoon, joten voi olla, että neljäs osa jatkaa vielä Corviumin taistelua.

Mutta omasta puolestani, kirjasarja jää nyt tähän. Kenties googletan tai selailen loput osat, mutta lukemaan niitä en ala. Maailmassa on paljon kirjoja, jotka odottavat lukemistaan, joten täytyy lukea sellaisia kirjoja, joiden parissa viihtyy :)