maanantai 16. lokakuuta 2017

Jussi Huhtala: Ukkosenjohdatin (2017)



Ukkosenjohdatin on Jussi Huhtalan esikoisromaani. Tartuin kirjaan, koska päähenkilö, nelikymppinen Eero tutustuu kirjastovirkailija-Anniin. Varsinainen ukkosenjohdatin siis: en näemmä voi vastustaa kirjoja, joissa on mukana kirjaston työntekijöitä.

Eero työskentelee IT-firmassa tukihenkilönä. Hänestä tuntuu, että kaikkien muiden elämällä on jokin suunta, mutta hän asuu yhä samassa kämpässä kuin kymmenen vuotta sitten ja on yhä samassa firmassa töissä. Sitten hän tutustuu omituiseen kirjastovirkailija-Anniin, on varma, että Anni on se oikea. Valitettavasti Anni on edelleen kiinni entisessä miehessään ja työstää avioeroaan.

Ukkosenjohdatin on kuvaus miehestä, joka on tylsistynyt omaan elämäänsä. ja joka on tottunut menemän samoja vanhoja latuja pitkin. Anni tuo kuitenkin väriä elämään, vaikka vain hetkellisesti, mutta se hetki on tärkeä Eeron elämässä.

Huhtala kirjoitustyyli muistuttaa hiukan Miika Nousiaista. Pidän lyhyistä ja ytimekkäistä lauseista, joilla tarinaa viedään eteenpäin. Luin kirjan viikonlopun aikana, joten se oli myös nopeaa luettavaa. Suosittelen tätäkin kirjaa niille, jotka haluavat lukea jotakin, missä ei mene kauan aikaa, mutta joka saa myös miettimään omaa elämäänsä. Tekeekö nykyinen työpaikka onnelliseksi? Onko arki tylsää ja harmaata? Mitkä ovat ne pienet asiat, jotka tuovat iloa arjessa? Vaikka kirja saa hetkellisesti ajattelemaan, se kuuluu kuitenkin todennäköisesti niihin kirjoihin, joita en enää vuoden kuluttua muista (paitsi jos luen blogeja).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti