Ukkosenjohdatin on Jussi Huhtalan esikoisromaani. Tartuin
kirjaan, koska päähenkilö, nelikymppinen Eero tutustuu
kirjastovirkailija-Anniin. Varsinainen ukkosenjohdatin siis: en näemmä voi
vastustaa kirjoja, joissa on mukana kirjaston työntekijöitä.
Eero työskentelee IT-firmassa tukihenkilönä. Hänestä tuntuu,
että kaikkien muiden elämällä on jokin suunta, mutta hän asuu yhä samassa
kämpässä kuin kymmenen vuotta sitten ja on yhä samassa firmassa töissä. Sitten
hän tutustuu omituiseen kirjastovirkailija-Anniin, on varma, että Anni on se
oikea. Valitettavasti Anni on edelleen kiinni entisessä miehessään ja työstää
avioeroaan.
Ukkosenjohdatin on kuvaus miehestä, joka on tylsistynyt
omaan elämäänsä. ja joka on tottunut menemän samoja vanhoja latuja pitkin. Anni
tuo kuitenkin väriä elämään, vaikka vain hetkellisesti, mutta se hetki on
tärkeä Eeron elämässä.
Huhtala kirjoitustyyli muistuttaa hiukan Miika Nousiaista.
Pidän lyhyistä ja ytimekkäistä lauseista, joilla tarinaa viedään eteenpäin.
Luin kirjan viikonlopun aikana, joten se oli myös nopeaa luettavaa. Suosittelen
tätäkin kirjaa niille, jotka haluavat lukea jotakin, missä ei mene kauan aikaa,
mutta joka saa myös miettimään omaa elämäänsä. Tekeekö nykyinen työpaikka
onnelliseksi? Onko arki tylsää ja harmaata? Mitkä ovat ne pienet asiat, jotka
tuovat iloa arjessa? Vaikka kirja saa hetkellisesti ajattelemaan, se kuuluu kuitenkin todennäköisesti niihin kirjoihin, joita en enää vuoden kuluttua muista (paitsi jos luen blogeja).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti