Huoh.. olen liian tunnollinen lukija! En vain
yksinkertaisesti pysty lopettamaan kirjaa, jos se on mielestäni huono. Ja
valitettavasti Kuninkaan kahleet
lukeutuu juuri tähän kategoriaan.
Kirjasarjan ensimmäinen osa, Punainen kuningatar oli hyvä,
seuraava osa Lasinen miekka oli ihan ok ja tämä kolmas osa oli jo huono.
Lasinen miekka oli täynnä taistelua ja veren vuodatusta. Kuninkaan kahleet
puolestaan jatkaa suoraan siitä, mihin kakkososa jäi eli Mare joutuu Mavenin
vangiksi ja vankeutta kestää puoli vuotta ennen kuin Purppurakaarti uusine
liittolaisineen onnistuu vapauttamaan Maren.
Tämän puolen vuoden vankeuden aikana Mavenin pakkomielle
Mareen käy selväksi, samoin kuin Mavenin hulluus, joka osittain johtuu siitä,
että tämän äiti Elara oli kuiskaaja. Hän poisti ja muokkasi Mavenin mieltä
omiin tarkoitusperiinsä sopiviksi. Victoria Aveyard on kenties yrittänyt tuoda
kolmanteen osaan psykologista ulottuvuutta, mutta mielestäni ei onnistu siinä.
Henkilöhahmot eivät ole samaistuttavia, vaan juurikin päinvastoin. Monissa
tilanteessa olisin itse toiminut aivan eri tavalla. Hiukan mielenkiintoa tuli
siinä vaiheessa, kun muutama luku oli kirjoitettu Evangelinen näkökulmasta.
Vihdoinkin syvyyttä hahmoon! Olisin jopa toivonut enemmän Evangelinen
näkökulmaa tähän. Tai kenen tahansa muun kuin Maren, koska Maren näkökulma oli
hyvin yksipuolinen ja sitä kautta myös kirjasta muodostui lopulta tylsä. Kirja
päättyy Corviumin taisteluun, jossa Purppurakaarti liittolaisineen sekä Mavenia
vastaan nousseet hopeiset huoneet, voittavat Mavenin joukot. Tosin yllättävän
helposti. Kapinalliset jäävät neuvonpitoon, joten voi olla, että neljäs osa
jatkaa vielä Corviumin taistelua.
Mutta omasta puolestani, kirjasarja jää nyt tähän. Kenties
googletan tai selailen loput osat, mutta lukemaan niitä en ala. Maailmassa on
paljon kirjoja, jotka odottavat lukemistaan, joten täytyy lukea sellaisia
kirjoja, joiden parissa viihtyy :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti