tiistai 24. lokakuuta 2017

Victoria Aveyard: Kuninkaan kahleet (2017)



Huoh.. olen liian tunnollinen lukija! En vain yksinkertaisesti pysty lopettamaan kirjaa, jos se on mielestäni huono. Ja valitettavasti Kuninkaan kahleet lukeutuu juuri tähän kategoriaan.
Kirjasarjan ensimmäinen osa, Punainen kuningatar oli hyvä, seuraava osa Lasinen miekka oli ihan ok ja tämä kolmas osa oli jo huono. Lasinen miekka oli täynnä taistelua ja veren vuodatusta. Kuninkaan kahleet puolestaan jatkaa suoraan siitä, mihin kakkososa jäi eli Mare joutuu Mavenin vangiksi ja vankeutta kestää puoli vuotta ennen kuin Purppurakaarti uusine liittolaisineen onnistuu vapauttamaan Maren.

Tämän puolen vuoden vankeuden aikana Mavenin pakkomielle Mareen käy selväksi, samoin kuin Mavenin hulluus, joka osittain johtuu siitä, että tämän äiti Elara oli kuiskaaja. Hän poisti ja muokkasi Mavenin mieltä omiin tarkoitusperiinsä sopiviksi. Victoria Aveyard on kenties yrittänyt tuoda kolmanteen osaan psykologista ulottuvuutta, mutta mielestäni ei onnistu siinä. Henkilöhahmot eivät ole samaistuttavia, vaan juurikin päinvastoin. Monissa tilanteessa olisin itse toiminut aivan eri tavalla. Hiukan mielenkiintoa tuli siinä vaiheessa, kun muutama luku oli kirjoitettu Evangelinen näkökulmasta. Vihdoinkin syvyyttä hahmoon! Olisin jopa toivonut enemmän Evangelinen näkökulmaa tähän. Tai kenen tahansa muun kuin Maren, koska Maren näkökulma oli hyvin yksipuolinen ja sitä kautta myös kirjasta muodostui lopulta tylsä. Kirja päättyy Corviumin taisteluun, jossa Purppurakaarti liittolaisineen sekä Mavenia vastaan nousseet hopeiset huoneet, voittavat Mavenin joukot. Tosin yllättävän helposti. Kapinalliset jäävät neuvonpitoon, joten voi olla, että neljäs osa jatkaa vielä Corviumin taistelua.

Mutta omasta puolestani, kirjasarja jää nyt tähän. Kenties googletan tai selailen loput osat, mutta lukemaan niitä en ala. Maailmassa on paljon kirjoja, jotka odottavat lukemistaan, joten täytyy lukea sellaisia kirjoja, joiden parissa viihtyy :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti