Nuori Aalo asuu kylässä, missä ruumiillista työtä
arvostetaan ja kaikkea uutta vieroksutaan. Kylässä eletään maaseutumaisesti
viljellen peltoja ja tehden kaikki työt käsin. Nauru ja leikki ovat
kiellettyjä, sillä kylässä pelätään naurutautia, joka on kuolemaksi. Kylät on
ympäröity muurilla, jonka toiselle puolelle kukaan ei saa mennä, eikä kukaan
suostu kertomaan, mitä siellä on.
Aalo on kuitenkin utelias ja hän löytää sattumalta ullakolta
kirjan, joka kertoo leikkimisestä, ja hän alkaa salaa opettaa toisille lapsille
leikkejä. Leikkiminen loppuu kuitenkin lyhyeen, kun aikuisille selviää, mitä
lapset puuhaavat. Kuitenkin uteliaisuus ei lopu siihen. Kun Aalo törmää outoon
muukalaiseen, joka asuu rajan toisella puolella kaupungissa ja kertoo olevansa
Aalon veli, Aalolle tulee mahdollisuus lähteä kotikylästä. Ja lopulta Aalo lähteekin
kaupunkiin. Kaupunigssa kaikki on uutta ja ihmeellistä: teknologia on kehittynyttä
ja sairauksiin on parannuskeinoja. Koti-ikävä vaivaa Aaloa ja hän haluaa palata
takaisin kotiin, ”Kaukamaahan”, mutta onko hänellä oikeutta mennä kotiin ja
muuttaa kylien elämäntapaa? Toisaalta kotikylään jäi myös ihana ja
ymmärtäväinen Seeri…
Leinosen kieli on kaunista luettavaa ja hän kuvaa hyvin
nuoren Aalon kasvua. Kirjan teemana on ennakkoluulot ja rohkeus kohdata uudet
asiat. Aina se ei ole helppoa, mutta useimmiten, se on kuitenkin palkitsevaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti