( https://otava.fi/kirjat/9789511284932/#.WSqg6evyjIU )
Olen lukenut kaikki Mustosen Syrjästäkatsojan tarinat ja
tein heti varauksen tähän uusimpaan. Täytyy kuitenkin myöntää, että en
odottanut sitä vesi kielellä ja malttamattomana, enempi se oli pikemminkin
tapa: kun olen lukenut aiemmat osat, niin luenpahan myös tämän uusimman. Kirjat
sinänsä ovat ihan ok luettavaa, eivät huonoja, mutta eivät parasta, mitä olen
lukenut.
Ruokarouvan tyttäressä seurataan Ida Erikssonin tyttären
Kirstin elämää 1920-luvun Suomessa ja Pariisissa. Aiempien osien tapaan myös
tässä kirjassa vilahtelee joukko tuttuja kulttuurivaikuttajia. Tällä kertaa
liikutaan runouden ja Tulenkantajien maailmassa. Kirjassa ovat mukana mm. Olavi
Paavolainen,Yrjö Jylhä ja Katri Vala. Kirsti pääseekin runoilijoiden kanssa
läheisiin tekemisiin, sillä hänen kasvattisisarensa Alli opiskelee yliopistossa
runon lausuntaa. Kirsti itsekin opiskelee yliopistolla ranskaa, vaikka
viihtyykin paremmin Miilin hattu- ja ompeluliikkeessä suunnittelemassa ja
ompelemassa uusia hattuja ja pukuja.
Kun suuri suru koskettaa koko Erikssonien perhettä
päättää Kirsti (osittain äitinsä ja Viivi-tädin pakottaman) matkustaa Ranskaan kieltä
oppimaan. Pariisissa suunnitelmat kuitenkin muuttuvat heti ja Kirsti päätyy
Coco Chanelille ompelijaksi. Pariisissa Kirsti myös tapaa pitkästä aikaa
karjalaisen Iivon, johon tutustui jo aiemmin näytelmäkiertueella Suomessa.
Enni Mustosen kirjat ovat mainiota luettavaa historiallisten
romaanien ystäville. Tämä viimeisin osa oli minusta kaikkein ”tapahtumarikkain”
ja senpä vuoksi myös kaikkein viihdyttävin. Kirsti on päähenkilönä erilainen
kuin äitinsä Ida, sillä Kirsti on modernimpi ja ottaa aktiivisesti osaa
tapahtumiin. Hän ei ole enää pelkkä syrjästäkatsoja. Sarja näköjään jatkuu
vieläkin ja varmaankin tulen lukemaan myös jatko-osat.
ps. onneksi enää ei (toivottavasti ainakaan) hyväksytä
sellaisia pomoja kuin 1920-luvulla…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti