maanantai 28. elokuuta 2017

Brandon Sanderson: Viimeinen valtakunta (2017)


Sanderson on luonut mielenkiintoisen fantasiamaailman, jonka parissa viihdyin hyvin. Sandersonin Viimeisessä valtakunnassa tuhkasateet oat normaaleja ja kaiki on mustaa. Väestö on jakautunut kahtia: toisaalla on alhaiset skaat, joiden henki ei ole minkään arvoinem ja, jotka tekevät raskasta ruumiillista työtä. Yhtäällä on rikas ja juonitteleva aatelisto, jotka pitävät itseään älykkäämpinä ja parempina kuin skaa-väestöä. Heitä kaikki hallitsee mahtava Lordihallitsija, joka tarujen mukaan voitti tuhansia vuosia sitten ”Syvyyden” ja alkoi hallita maailmaa. Lordihallitsijaa pidetään kuolemattoman jumalana, sillä mikään eikä kukaan ole onnistunut tappamaan tätä julmaa hallitsijaa. Tässä maailmassa erikoisuuden tuovat nk. allomantikot, jotka voidaan jakaa usvalaisiin ja usvasyntyisiin. Allomantikot voivat polttaa eri metalleja ja saada niistä voimia esimerkiksi vetämällä tai työntämällä itseään raudan ja teräksen avulla. Tinan avulla he saavat paremmat aistit ja juotostinan avulla heidän voimansa ja kestävyytensä kasvavat. Usvalainen kykenee polttamaan vain yhtä metallia, mutta usvasyntyinen kaikkia metalleja, mikä tekee heistä erittäin voimakkaita.

Tarinan päähenkilönä on Kelsier, alamaailmaan kuuluva varas ja usvasyntyinen, joka kokoaa ympärilleen allomantikko-koplan tuhotakseen Viimeisen valtakunnan ja Lordihallitsijan. Kelsieriä kutsutaan Hatshinin selviytyjäksi, sillä hän selvisi hengissä pahamaineisista kuiluista, jonne Lordihallitsija lähettää rikolliset ja vihollisensa. "Napsahdettuaan” eli saatuaan allomantikko voimansa vaimonsa Maren kuoltua kuiluissa, hän päättää kostaa. Kelsierin ja hänen koplansa huomio kiinnittyy skaa-katulapsi Viniin, jonka he huomaavat olevan usvasyntyinen. Vin on aluksi ennakkoluuloinen (tai Kelsierin mukaan vainoharhainen), mutta vähitellen alkaa luottamaan Kelsieriin ja muuhun koplaan oppien samalla taitavaksi allomantikoksi.

Kopla punoo juonen, jolla Viimeinen valtakunta tuhotaan, ja jos mahdollista, niin myös samalla Lordihallitsija tapetaan. Juonen tärkein elementti on saada jo vuosisatoja alistettu skaa-väestö kapinaan, mikä ei ole helppo juttu. Lisäksi he tarvitsevat aseita ja vakoojan aateliston pariin. Vakoojan homma lankeaa Vinille ja hän esiintyy erilaisissa juhlissa lady Valettana. Juhlissa hän tapaa Elend Venturen, mahtavimman aatelishuoneen perijän, ja vakuuttuu, että kaikki aatelisetkaan eivät ole pahoja.

Viimeisen valtakunnan kaataminen ei kuitenkaan ole helppoa ja, se vaatii monia ihmishenkiä ennen kuin skaa-väestö nostaa päätään ja ennen kuin kenenkään on mahdollista saada selville Lordihallitsijan salaisuus ja tappaa hänet.

Että minä viihdyin tämän kirjan parissa! Tämä on sellainen kirja, joka sopii syksyn tai sadepäivien lukemiseksi. Vaikka kirjassa on peräti 608 sivua, niin yksikään sivu ei ole liikaa. Sanderson ei sorru jaaritteluun ja hän syventää henkilöhahmoja kirjan edetessä. Kirja ilmestyi englanniksi jo 2006 (!) ja on aloitusosa Usvasyntyinen-trilogiaan. Vaikka kaksi jälkimmäistä osaa ovatkin jo englanniksi saatavilla, niin taidan silti odottaa niiden suomentamista ja lukea välissä jotakin muuta :) Oikeastaan minusta on jännää, että tämä on trilogiaksi suunniteltu, koska ensimmäinen osa loppuu siten, että se ei vältämättä jatkoa vaadi. Kirja ei siis lopu kutkuttavasti, joten saa nähdä, miten Sanderson tarinaa jatkoi.  

tiistai 22. elokuuta 2017

Parvela, Timo ja Sortland, Bjorn: Kepler62, kirja viisi Virus



Yhtä aikaa Suomessa ja Norjassa ilmestyvät kuusiosainen Kepler62 sarja on edennyt nyt viidenteen osaansa. Aikaisemissa osissa joukko lapsia lähetettiin Maasta kohti uutta planeettaa Kepler62:ta, jotta he voisivat perustaa sinne uuden siirtokunnan. Nykyinen asuminen Maassa alkaa lähentyä loppuaan elintarvike- ja resurssipulan vuoksi. Päähenkilöinä tutkimusretkellä ovat 13-vuotias Ari ja hänen pikkuveljensä Joni, joka sairastaa outoa flunssaa. Avaruusreissulle lapset valitaan sen mukaan, kuka pääsee loppuun tietokonepelissä Kepler 62:ssa.  Tiensä matkalle ostaa myös rikkaan asetehtailijan tytär Marie, joka on Arin ja Jonin tavoin oppinut tulemaan toimeen omillaan.

Viidennessä osassa retkue on perustanut siirtokunnan ja oppinut planeetasta uusia asioita mm. sen eliöstöstä. Kepler 62:lla vuodenajat vaihtuvat tiuhaan ja talvi tulee ryminällä. Viides osa menee selvästi synkempään suuntaan kuin neljä edellistä osaa, ja viidennen osan lopussa selviää, mikä aiheutti maan tarvikepulan ja mikä retkikunnan todellinen tehtävä on (tuhota kuiskaajat). Kaiken takana onkin Marien isä ja tämän aikoinaan luoma tietokonepeli Scorpion, joka hamuaa yhä enemmän energiaa itselleen.
Kepler 62 on kiehtova tulevaisuuteen sijoittuva tarina. Koko kirjasarjan tärkeä elementti on myös kuvitus ja kuvittaja Pasi Pitkänen. Hänen kuvansa luovat tarinan henkiin ja luovat jopa pelottavan tunnelman.
Pitkäsen kuvitus on ihanaa <3

perjantai 11. elokuuta 2017

Andy Weir: Yksin Marsissa (2015)


Pitkästä aikaa scifiä! Tykkään kyllä scifi-sarjoista ja elokuvista (niissä kun ei ole sitä tylsää dramatiikkaa koko ajan), mutta kirjallisuuden osalta luen scifiä aivan liian vähän. Suurin piirtein Linnunradan käsikirja liftareille ja sen jatko-osat ovat ainoita scifi-kirjoja, joita olen pitkään aikaan lukenut.

Mutta nyt korjasin tätä puutetta hiukan. Kävin katsomassa kirjasta tehdyn elokuvan silloin muutama vuosi sitten ja pidin leffasta paljon. Kirjan luin kuitenkin vasta nyt. Lyhykäisyydessään tarinahan menee niin, että Marsiin on voitu lähettää ihmisiä jo jonkin aikaa tutkimusretkille. Ares 3 operaatio joudutaan kuitenkin keskeyttämään myrskyn vuoksi ja retkikunta evakuoidaan Marsista jo kuudennen päivän jälkeen. Yksi retkueen jäsenistä, Mark Watney, loukkaantuu ja lentää tuulen mukana kauas ryhmästä. Muu ryhmä luulee Markin kuolleen ja lähtee pois Marsista. 

"Olen melkoisessa kusessa. 
Tämä on harkittu mielipiteeni."
Mark ei ole kuitenkaan kuollut ja siitä alkaa selviäminen Marsin olosuhteissa. Apunaan Markilla on oma nokkeluutensa, koulutuksensa (hän on insinööri ja botanisti) sekä huumorinsa. Myös Nasa huomaa satelliittikuvista Markin olevan yhä hengissä ja Nasa auttaa yksinäistä astronauttia parhaan kykynsä mukaan. Koko maapallo seuraa pelastusoperaatiota henkeään pidätellen.

Yksin Marsissa on loistava scifi-kirja, koska se perustuu nykytieteeseen eli kaikki on ainakin teoriassa mahdollista (tai ainakin melkein kaikki). Välillä tosin teksti on teknistä ja matemaattista, joten väsyneenä kirjaa ei kannata lukea. Kirjan huumori on kuitenkin loistavaa ja sitä on ripoteltu sopivasti pitkin kirjan sivuja.