Cecelia Ahern: Muistojen kerääjä (2017)

Yksi lempparikirjailijoistani on ollut jo pitkään irlantilainen Cecelia Ahern. Ensimmäinen kirja, jonka häneltä luin oli Mitä huominen tuo tullessaan? (2011) ja rakastuin kirjaan heti. Tämän jälkeen olen lukenut kaikki Ahernin kirjat ja pitänyt niistä kaikista, joskaan aina kaikki eivät olekaan nousseet omiksi suosikeikseni.  Ahernin kirjoissa on useasti mukana ripaus taikaa, joka tuo oman veikeän sävynsä kirjoihin. Ahernin esikoisteos oli P.S Rakastan sinua (2004), josta on myös tehty elokuvasovitus.  Ja minusta elokuva oli parempi kuin kirja 😃 Jos olisin lukenut ensimmäiseksi kyseisen kirjan, voisi olla, että en lukisi ollenkaan Ahernia.

Muistojen kerääjä on jo Ahernin 13. romaani! Sain sen melko pian kirjastosta luettavakseni, koska olin varausjonossa ensimmäisten joukossa. Muistojen kerääjässä kirjan tapahtumat sijoittuvat yhden päivän aikaan. Vanhusten hoivakodissa hengenpelastajana toimiva Sabrina on kyllästynyt omaan työhönsä ja elämäänsä. Ainoa, jonka hän pelastaa päivttäin on vanha mies, joka yrittää hukuttautua, ja Sabrinan tehtävä on noukkia mies ylös. Eräänä päivänä Sabina saa selville, että hänen isällään Fergusilla on mittava ja jokseenkin arvokas marmorikuulakokoelma, josta Sabrina ei ole tiennyt yhtään mitään. Sabrina ei voi kuitenkaan kysyä isältään asiasta, koska Fergus on saanut aivoinfarktin ja menettänyt muistinsa.  Sabrina alkaa selvittää aukkoja isänsä menneisyydessä ja sysää samalla liikkeelle muutoksen myös omassa elämässään.

Ahernin kirjoitustyyli on ihana. Hän ei jaarittele tai selittele liikaa, vaan antaa myös lukijalle tilaa hengittää. Muistojen kerääjä ei kuitenkaan minusta yllä edellisten Ahernin kirjojen tasolle (mm. Valintojen vuosi ja Tapaaminen elämän kanssa). Syynä voi olla se, että kirjan punaisena lankana ovat marmorikuulat ja niillä pelaaminen, mikä puolestaan itselleni on täysin vieras asia. Tämä kirja oli myös sikäli hyvin , no realistinen, että siinä ei ollut mitään outoa sattumaa tai tapahtumaa (kuten mm. Ihmemaassa). Kirja kuitenkin kosketti ja lopussa pyyhin kyyneleitä poskiltani. Ahern saa minut aina nauramaan ja liikuttumaan, sillä hän osaa kuvailla tapahtumat hyvin elävästi. 

Kiera Cass - Valinta-sarja

Kiera Cass- Valinta-sarja (2012-2014, suom. 2016-2017)

Joskus sitä vain valitsee luettavan kirjan pelkän kansikuvan perusteella. Kiera Cassin Valinta-sarja oli nimenomaan sellainen, kun ensimmäisen osan lainasin kirjastosta vuosi sitten. Kirja vaikutti sopivan hömpältä, koska joskus sitä vain tarvitsee kevyttä luettavaa.

Sarja ei myöskään tuottanut pettymystä! Oikeastaan se on melkein kuin joskus Unelmien poikamies –sarja (en ikinä tosin ole katsonut sarjaa). Sarjan päähenkilö on nuori 17-vuotias America, joka asuu nykyisen Yhdysvaltojen päälle rakentuneen uuden valtion Illean valtakunnassa. Illea jakaantuu eri aluksi seitsemään eri kastiin,ja America perheineen kuuluu viitoskastiin. Kastit määrittävät koko ihmisen elämän, ja viitoskastissa olevat kuuluvat taiteelliseen ryhmään. On hyvin harvinaista, että kasteista olisi mahdollista kohota ylemmäs kohti yltäkylläistä elämää, jota ykköset, kakkoset ja kolmoset elävät.

Kuitenkin on eräs mahdollisuus, joka koskettaa kaikkia tyttöjä: Valinta. Illean prinssille haetaan puolisoa tavallisten kansalaisten joukosta, ja kaikki sopivan ikäiset pääsevät osallistumaan Valintaan. Kuninkaanlinnaan valitaan 35 tyttöä kilpailemaan prinssi Maxonin sydämestä.

America ei kuitenkaan ole innoissaan tilaisuudesta, koska on rakastanut ja seurustellut jo kaksi vuotta alempaan kastiin kuuluvan Aspenin kanssa. Kuitenkin Valinta osuu Americaan. Aluksi kauhuissaan ja koti-ikävää potiessaan, hän joutuu huomaamaan, että ehkä prinsessaksi tuleminen ei olisikaan niin kamalaa, ehkä hän voisi vaikuttaa valtakunnan asioihin ja auttaa hädänalaisia. Vaikka American elämä muuttuu kertaheitolla päälaelleen, niin ensirakkaus on kuitenkin voimakasta. Voiko hän unohtaa Aspenin, varsinkin kun Aspen pääsee linnaan vartijaksi, ja he kohtaavat päivittäin?

Kuninkaan linnassa asuessaan America joutuu myös huomaamaan, että kaikkia ei miellytä hänen mielipiteensä oikeudenmukaisuudesta, ei varsinkaan kuningasta, Maxonin isää. Illea ei myöskään ole niin turvallinen kuin America on luullut, sillä sekä pohjoisessa että etelässä nousevat kapinallisten joukot, joilla näyttäisi olevan sama tarkoitus, mutta eri keinot: tuhota kuninkaan valta.

Kirjasarja on ihanaa luettavaa, ja Cass kirjoittaa vetävästi. Ehkä juoni on hitusen arvattava, mutta tässä tapauksessa se ei edes minua haittaa. Tätä kirjaa lukee hyvillä mielin ja suosittelen sitä kaikille, jotka haluavat kevyttä luettavaa. Ja huolimatta keveydestä, niin kirjoissa myös kritisoidaan yhteiskuntaa ja eriarvoisuutta. Varsinkin kirjasarjan toisessa osassa, Eliitissä, Illean perustajan päiväkirjat olivat kuin suoraan nykypolitiikasta. Hyvin mielenkiintoista siis!

Shari Lapena – Hyvä naapuri

Shari Lapena – Hyvä naapuri (2017)

(https://otava.fi/kirjat/9789511310372/#.WJxCmiEeHVA)

Miltä tuntuisi, jos vauvasi katoaisi ja sinua epäiltäisiin siitä?

Shari Lapenan esikoisteos Hyvä naapuri herätti meikäläisessä kiinnostuksen jo Otavan katalogissa. Jo tämä on sikäli poikkeuksellista, että luen aika vähän jännäreitä. Hyvä naapuri kuitenkin kuulosti minusta juonellisesti Gillian Flynnin Kiltti tyttö –kirjalta (aivan mahtava kirja). Enkä joutunut pettymään myöskään Hyvä naapurin osalta.

Nuori, onnelliselta vaikuttava pariskunta Anne ja Marco ovat viettämässä iltaa naapuripariskunnan luona ja heidän pieni vauvansa on kotona nukkumassa. Anne ja Marco ovat sopineet, että he käyvät katsomassa vauvaa puolen tunnin välein. Kun he lopulta palaavat kotiin yhden maissa yöllä, odottaa heitä kamalin asia, mikä vanhempia voi odottaa: heidän vauvansa on kadonnut. Poliisi alkaa tutkia juttua, ja tapaus saa myös mediahuomiota. Tapausta seurataan vuoroin Annen, Marcon ja poliisitutkijan näkökulmasta. Kuka oikein on syyllinen? Kuinka hyvin tunnet puolisosi? Entä naapurisi?

Tarina on hyvin kerrottu ja kirja oli luettava melkein yhdeltä istumalta loppuun. Epäilyksiä sai jokainen kirjan päähenkilö osakseen, vasta aivan viimeisten kolmen-neljänkymmenen sivun aikana uskoin olevani varma syyllisestä. Kirjan loppunäytöksen aavistelin jo aikaisessa vaiheessa, mutta silti sitä toivoi, että lopussa ei olisi käynyt niin kuin kävi.

Suosittelen kirjaa kaikille psykologista jännäreistä pitäville! Ja niille, jotka eivät yleensä jännäreitä lue tai tavallisista poliisidekkareista välitä, niin tämä kirja sopii hyvin, koska näkökulma on suurelta osin vanhempien suusta kerrottua.