Cecelia Ahern: Muistojen kerääjä (2017)

Yksi lempparikirjailijoistani on ollut jo pitkään irlantilainen Cecelia Ahern. Ensimmäinen kirja, jonka häneltä luin oli Mitä huominen tuo tullessaan? (2011) ja rakastuin kirjaan heti. Tämän jälkeen olen lukenut kaikki Ahernin kirjat ja pitänyt niistä kaikista, joskaan aina kaikki eivät olekaan nousseet omiksi suosikeikseni.  Ahernin kirjoissa on useasti mukana ripaus taikaa, joka tuo oman veikeän sävynsä kirjoihin. Ahernin esikoisteos oli P.S Rakastan sinua (2004), josta on myös tehty elokuvasovitus.  Ja minusta elokuva oli parempi kuin kirja 😃 Jos olisin lukenut ensimmäiseksi kyseisen kirjan, voisi olla, että en lukisi ollenkaan Ahernia.

Muistojen kerääjä on jo Ahernin 13. romaani! Sain sen melko pian kirjastosta luettavakseni, koska olin varausjonossa ensimmäisten joukossa. Muistojen kerääjässä kirjan tapahtumat sijoittuvat yhden päivän aikaan. Vanhusten hoivakodissa hengenpelastajana toimiva Sabrina on kyllästynyt omaan työhönsä ja elämäänsä. Ainoa, jonka hän pelastaa päivttäin on vanha mies, joka yrittää hukuttautua, ja Sabrinan tehtävä on noukkia mies ylös. Eräänä päivänä Sabina saa selville, että hänen isällään Fergusilla on mittava ja jokseenkin arvokas marmorikuulakokoelma, josta Sabrina ei ole tiennyt yhtään mitään. Sabrina ei voi kuitenkaan kysyä isältään asiasta, koska Fergus on saanut aivoinfarktin ja menettänyt muistinsa.  Sabrina alkaa selvittää aukkoja isänsä menneisyydessä ja sysää samalla liikkeelle muutoksen myös omassa elämässään.

Ahernin kirjoitustyyli on ihana. Hän ei jaarittele tai selittele liikaa, vaan antaa myös lukijalle tilaa hengittää. Muistojen kerääjä ei kuitenkaan minusta yllä edellisten Ahernin kirjojen tasolle (mm. Valintojen vuosi ja Tapaaminen elämän kanssa). Syynä voi olla se, että kirjan punaisena lankana ovat marmorikuulat ja niillä pelaaminen, mikä puolestaan itselleni on täysin vieras asia. Tämä kirja oli myös sikäli hyvin , no realistinen, että siinä ei ollut mitään outoa sattumaa tai tapahtumaa (kuten mm. Ihmemaassa). Kirja kuitenkin kosketti ja lopussa pyyhin kyyneleitä poskiltani. Ahern saa minut aina nauramaan ja liikuttumaan, sillä hän osaa kuvailla tapahtumat hyvin elävästi.