John Boyne: Tarkoin vartioitu talo (2009, suom.2011)

1910-luvulla Venäjällä kuohuu. Nuori maanviljelijä Georgi pelastaa tsaarin sukulaisen hengen ja pääse palkinnoksi Pietarin Talvipalatsiin tsaarin pojan, Aleksein henkivartijaksi. Pian kuitenkin Romanovien valta alkaa murentua ja kansa alkaa vaatia tsaarin eroa.

1980-luvulla Georgi on jo vanha mies, joka elää vaimonsa Zojan kanssa hiljaiseloa ainaisena pelkonaan, että heidät löydetään. Zoja sairastaa syöpää ja hänen viimeinen toiveensa on päästä vielä kerran Pietariin, oikeaan kotiinsa.

Tarina etenee kahdella usealla eri aikatasolla: 1915-1918 vuosina sekä 1980 alkaen. Sen sijaan, että aika menisi tarinassa eteenpäin, Georgi muistelee, kuinka he vaimonsa kanssa päätyivät nykytilanteeseensa. Hän muistelee 1980 luvusta taaksepäin, päätyen lopulta Venäjän metsiin 1918.

Itseäni on aina kiehtonut Romanovien valtakauden loppuminen ja tsaariperheen murha. Okei, he olivat itsevaltiaita ja elivät ylellisesti kansan kärsiessä. Mutta ehkä heissä kiehtoo nimenomaan se, että koko perhe murhattiin, ei vain itse tsaaria. Ja kyllähän sitä joskus leikittelee ajatuksella, mitä jos yksi heistä olisi selviytynyt hengissä? John Boyne kirjoittaa taiturimaisesti Venäjän tsaariperheen viimeisitä hetkistä. Kirja ei kuitenkaan vedä vertoja Boynen muille kirjoille (Poika raidallisessa pyjamassa ja Poika vuoren huipulla), mutta historiallisten kirjojen ystäville suosittelen tätäkin lukukokemusta suuresti.