Victoria Aveyard – Lasinen miekka (2017)

Victoria Aveyard – Lasinen miekka (2017)

(http://aulakustannus.fi/kirja/lasinen-miekka/)

Lasinen miekka on toinen osa Victoria Aveyardin kirjasarhjaa. Ensimmäinen osa Punainen kuningatar ilmestyi suomeksi vuonna 2016, jolloin myös allekirjoittanut luki sen heti uunituoreeltaan. Tämä toinen osa ilmestyi mukavasti suht piakkoin ensimmäisen osan jälkeen, jolloin vielä ensimmäisen osan tapahtumat ovat mielessäni.

Aveyardin luomassa maailmassa ihmiset ovat jakautuneet veren mukaan punaisiin ja hopeisiin. Hopeiset voivat voimillaan hallita eri elementtejä ja asioita muun muassa vettä, tulta, metallia ja kasveja ja jakuatuvat hallitsemansa elementin mukaan eri sukuihin. Punaiset ovat palvelijoiden asemassa (tai oikeastaan suorastaan orjien). Tapahtumat sijoittuvat Nortan valtakuntaan, joka käy ikuista sotaa Järviseutuja vastaan. Kun punainen täyttää 18 vuotta, hän joutuu asepalvelukseen, joka kestää jopa parisen kymmentä vuotta – mikäli säilyy hengissä. Suurin osa ei säily. Asepalvelukselta voi pelastaa ainoastaan jos on saanut työpaikan ja päässyt kisälliksi. Nuori Mare ei ole sitä saanut.  

Mare ei ole kuitenkaan tavallinen punainen, vaan hänelle selviää, että hänkin omaa hopeisten voimia: hän kykenee hallitsemaan sähköä. Voimansa vuoksi hän päätyy kuninkaan hoviin ja hänestä tulee kadonnut hopeinen ja nuoremman prinssin Mavenin kihlattu, Mareena.  Mareena joutuu tasapainoilemaan hovissa sillä totuus hänen verensä väristä on pidettävä salassa, sillä moni hopeinen on valmis tappamaan hänet, kuningatar etunenässä.

Lasinen miekka jatkaa siitä, mihin Punainen kuningatar jäi. Mare ja prinssi Cal ovat onnistuneet pakenemaan Luukuopasta, missä heidän oli määrä kuolla. He päätyvät kapinallisten purppurakaartilaisten luokse, jotka vastustavat kuninkaan valtaa. Sekä Mare että Cal janoavat kostoa Mavenille, mutta yksin he eivät siihen pysty. Mare päättääkin ryhtyä etsimään muita kaltaisiaan: punaisia, joilla on hopeisten kyvyt. Cal seuraa Marea, koska häntä pidetään kuninkaan surmaajana ja maanpetturina hopeisten joukossa. Toisaalta kapinallisetkaan eivät suhtaudu suopeasti hopeiseen prinssiin. Alkaa kamppailu prinssi Mavenia vastaan, koska hänkin tietää uusveristen nimet, ja Mare haluaa pelastaa niin monta uusveristä kuin mahdollista. Samalla Mare saa huomata, että keneenkään ei pidä luottaa, koska se voi maksaa henkiä.

Victoria Aveyard kirjoittaa vetävästi ja kirjaa on verrattu Nälkäpeliin. Juonellisesti kirja on kiinnostava ja aion lukea sarjan loppuun, vaikka varsinkin tämä kakkososa oli hyvin verinen ja väkivaltainen. Mare vihaa hopeisia, koska nämä ovat valmiita tappamaan punaisia, mutta saa huomata, että alkaa itsekin muuttua samanlaiseksi. Prinssi Cal tuo kirjaan inhimillisyyttä ja lempeyttä, koska hän kieltäytyy tappamasta hopeisia. Tosin ollessaan sodanjohdossa, hän lähetti joukoittain punaisia kuolemaan. Lasisessa miekassa tuntuu, että tapahtumat vyöryvät eteenpäin pyörremyrskyn lailla eikä niitä voi kukaan pysäyttää. Maailma on raunioina sodan riehuessa ja hopeiset käyttävät voimiaan vain tuhotakseen. Onkin mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan Aveyard kirjan juonen kehittelee. Lasinen miekka jäi sen verran kuitenkin kesken, että kyllä se kolmas osakin on pakko lukea J