Tittamari Marttinen on enemmän tunnettu kenties lasten ja
nuortenkirjailijana, vaikka on häneltä ilmestynyt kirjoja myös aikuisille. Itse
en ole aiemmin lukenut yhtään hänen kirjaansa, vaikkakin hänen lapsille ja
nuorille suuntaamansa kirjasarjat ovatkin nimeltään tutuja mm. Viivi Pusu ja
Leon lemmikkiuutiset.
Nainen,
joka söi Napoleonin: arjen ilojen ylistys koostuu pienistä,
muutaman sivun mittaisista tarinoista. Nimensä mukaisesti Marttinen kiinnittää
huomiota arkisiin, pieniin asioihin muun muassa sateessa juoksemiseen ja karkkipiiloihin.
Kirjasta välittyvä tunnelma on kiireetön ja nautiskelevat: juuri tämän tapainen
kirja tulisi lukea sunnuntaisin. Itseäni tosin hiukan ärsytti tuo ”arjen ilojen
ylistys”, koska Marttinen puhuu niin paljon matkustamisesta ja, kuinka Pariisissa
tai Tukholmassa, voi nauttia kahvia tai pistäytyä taidegalleriaan. Hän myös kuvailee,
kuinka ihanaa on pistäytyä espressolle Helsingissä johonkin kahvilaan. En voi
välttyä siltä, että kirjasta välittyy elitistinen kuva. Tuo ei kuitenkaan liene
kaikkien arjessa tapahdu kovin usein. Toisaalta hän nimenomaan muistuttaa arjen
pienien asioiden nauttimisesta ja itsensä hemmottelusta. Jos palkitsee itsensä
pienellä herkulla tai muulla nautinnolla, siitä on aivan turha kokea
syyllisyyttä! Jokaisen omassa arjessa pienet luksushetket voivat olla erilaisia.
Kirjaa oli mukava lukea, vaikkakin sen lukeminen oli
yllättävän hidasta (sivuja ei kuitenkaan ole kuin 189). Kenties kirjan
verkkainen tahti siirtyi myös lukemiseen ja kyllä sitä välillä itsensä kuvitteli
pieniin, viihtyisiin kahviloihin nauttimaan kiireettömästä aamupäivästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti