Kun sisarukset (Susan 13 v.), Charles (10 v.) ja Murray (5
v.) joutuvat asumaan enonsa luokse määrittelemättömäksi ajaksi, he ovat varmoja,
että reissusta tulee tylsä. Eihän eno edes omista televisiota, että voisi katsoa
uutiset! Mutta he eivät voi edes aavistaakaan, millaiseen seikkailuun he
joutuvatkaan.
Eno asuu ihan laivannäköisessä asunnossa, ja terävänä
tyttönä (lähes kaikista kouluiaineista kymppi) Susan huomaa, kuinka talo
näyttää suorastaan olevan vinossa puutarhaan ja muuhun maisemaan nähden. Aivan
kuin joku olisi vain nostanut talon ja asettanut sen väärin paikoilleen. Eikä
hän kovin väärässä olekaan.
Eräänä aamuna lapset ja Farley-eno heräävät siihen, että he
ovat ajautuneet merelle (Tulva! kiljuu Murray). Tämä ei ole kuitenkaan
ensimmäinen kerta, kun talolaiva, jonka nimi on Tuuliajontalo, ajautuu merelle.
Näin kävi aiemminkin Farley-enolle sekä talossa asuvalla papukaijalle, jonka
ylväs nimi on Presidentti Wilson. Tästä alkaa huima matka, jossa Susanin täytyy tehdä tärkeä tehtävä, etteivät hänen veljensä ja enonsa joudu Syvän viemärin pyörteisiin. Hänen täytyy päättää, sulkeeko Lähteen vaiko ei.
Kirjassa vilisee erilaisia vempeleitä ja teknisiä härpäkkeitä
sekä myös aikamerirosvoja, merenneitoja ja yksi, hyvin lempeä valas. Kirjassa leikitään aikamatkailulla ja sen eri mahdollisuuksista,
joka voi välillä tuntua jopa hiukan vaikeaselkoiselta eli kirjaa ei kannata
lukea kovin väsyneenä. Ajatusleikit, jotka kuitenkin pohjautuvat osittain
nykyisiin teorioihin, ovat kuitenkin kiehtovia.
ps. vielä loppuun sanon, että keskimmäisenä lapsena, voin
samaistua hyvin Charlesiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti