Varoitan heti alkuun, että teksti spoilaa kirjan juonta!
Pitkästä aikaa luinkin sitten jännärin. Takakansitekstin
perusteella ajattelin tämän muistuttavan hiukan Albert Camusin Sivullista (hyvä
kirja sivumennen sanoen). Sivullisessa päähenkilö seuraa omaa oikeudenkäyntiä
ikään kuin sivusta, asianajajat ja syyttäjät puhuvat ja puhuvat ja itse
syyllinen saa vain vähän puheaikaa.
Suurin kaikista tapahtumapaikkana toimii myös
oikeudenkäyntisali. Maja istuu syytettynä koulusurmista. Häntä syytetään mm. parhaan
ystävänsä Amandan ja poikaystävänsä Sebastianin ampumisesta. Koulusurmat saavat
paljon mediahuomiota, koska Sebastianhan on Ruotsin rikkaimman miehen poika. Kirja
alkaa aivan kuten Camusin Sivullinenkin: syytetty seuraa muiden puheita
tapahtumista. Maja kuuntelee syyttäjän versiota tapahtumista ja oman puolustusasianajajansa
puheita. Vasta oikeudenkäynnin edetessä Majakin saa puheenvuoron.
Persson Giolito käyttää paljon takaumia, joissa selviää,
mitkä kaikki tapahtumat johtivat onnettomiin koulusurmiin. Pääosassa on Majan ja
Sebastianin suhde, sillä lopulta Sebastian on se, joka vetää Majan mukaan
koulusurmiin. Ja nimenomaan tätä puolustusasianajaja Sander, joka kuuluu
Ruotsin parhaimpiin asianajajiin, yrittää todistaa.
Kirjassa on 414 sivua, ja en tiedä, olenko tullut
kyyniseksi, mutta siinä vaiheessa, kun sivumäärä alkaa ylittää 300 sivua, niin
yleensä juoni kärsii. Minusta, niin tässäkin tapauksessa. Kirjailija ei osannut
pitää jännitystä yllä ja lopulta se, onko Maja syyllinen vai ei, oli aika
selvää ja tietyllä tavalla merkityksetöntä. Ja juu, syyttömäksi hänet todettiin
(ja tavallaan Sebastian syylliseksi.) Loppua kohden kirjailija alkaa puhutella
Majan suulla suoraan lukijaa, mutta siinä vaiheessa se oli jo myöhäistä, koska
en missään vaiheessa edes ajatellut, että Maja olisi paha ihminen taikka
syyllinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti