Veera Vaahtera: Sopivasti sekaisin (2017)

 Kirjastotoimenjohtaja Matleena Riikonen on kahden pienen lapsen äiti ja vaimo, joka on siivonnut toisten sotkuja jo aivan liian kauan. Hänen miehensä Tero, on hoitovapaalla kotona, mutta pesukone ja siivousrätti näyttävät olevan täysin vieraita asioita. Töissä tuntuu, että aikuiset ihmiset eivät osaa keskustella keskenään mistään. Kun kirjaston budjetti täytyy laittaa uuteen uskoon, päättää Matleena, että jatkuvasti ongelmia tuottava Raittilan sivukirjaston lakkauttaminen, on oikea keino ratkaista monta asiaa kerralla. Raittilan riitelevät työntekijät voisi laittaa eri toimipisteisiin ja budjettivaje saataisiin hoidettua. Harmia vain, että sivukirjastojen lakkauttaminen saa ihmiset aina sotajalalle. Huolimatta siitä, käyttäisikö kirjastoa kukaan vai ei. Uusi ja päättäväinen Matleena joutuu tulensilmään ja miettimään, onko hän sittenkään niin oikeassa kuin luulee olevansa.

Jälleen luin Veera Vaahteran kirjan ja syynä totta kai kirjastomaailma. Tämä kirja oli nopealukuinen ja pidin siitä paljon. Välillä sympatiani olivat Matleenan puolella, välillä tämän aviopuolison Teron. Tosin Raittilan kirjaston työntekijä Hanna (joka on Myös Matleenan ystävä) ei tältä lukijalta sympatioita saanut. Oli myös mielenkiintoista miettiä sivukirjastojen asemaa, sillä kuten kirjassa todetaan ”tästä maasta ei löydy lähikirjaston seiniä tulenarempaa asiaa, paitsi ehkä kuntarajat ja soteuudistus”.