Ah, mikä ihana lukukokemus! Tuntuu, että siitä on aikaa, kun
on lukenut sukutarinaa viimeksi. Olin jo pitkään pohtinut ja pyöritellyt
käsissäni Archerin kirjaa, mutta en ottanut sitä luettavakseni. Kun sitten
kaksi asiakasta peräjälkeen suosittelivat kirjaa, otin sen mukaani. Ja miten
nautinkaan kirjan lukemisesta! Välillä toivoi, ettei kirja loppuisi ollenkaan,
mutta sarja on suunniteltu peräti seitsenosaiseksi.
Ensimmäinen osa alkaa 1920-luvulta ja siinä seurataan nuoren
Harry Cliftonin kasvua pojasta nuoreksi mieheksi. Harry on uskonut koko
elämänsä olevansa salaperäisesti kadonneen satamatyöläisen Arthur Cliftonin
poika. Sitä kautta Harrykin tahtoo satamaan ahtaajaksi niin kuin isänsä ja enonsa.
Kuitenkin Harryn kaunis lauluääni herättää kirkkokuoronjohtajassa kiinnostusta
ja äänensä avulla Harrylle avautuu täysin uudenlainen tie: opiskelujen tie. Uutteran
äitinsä Maisien, hyvän ystävänsä vanhan Jackin ja kannustavien opettajien
avulla, Harry saa stipendin kouluun ja tutustuu siellä Giles Barringtoniin.
Gilesin isä, Hugo Barrington, omistaa laivaliikenneyhtiön, jossa Arthur oli
töissä. Tarinan edetessä käy kuitenkin ilmi, että Hugo tietää, mitä Arthurille
tapahtui. Lisäksi hän saattaa olla jopa Harryn isä.
Kirja alkaa Harryn näkökulmasta, mutta vaihtuen sitten mm. Maisien
ja Hugon näkökulmasta kerrotuksi. JA koko ajan tarinassa vuodet vierivät kohti
toista maailmansotaa. Aluksi vei hiukan aikaa tottua, että muutamassa sivussa
saatettiin mennä useampi vuosi eteenpäin. Lisäksi Englannin koulujärjestelmä on
itselleni täysin vieras, niin stipendiaatit, vapaaoppilaat ja koulutasot
tuntuivat aluksi vierailta. Eniten nautin kuitenkin siitä, että Archer ei pidä
lukijaansa tyhmänä, vaan paljastaa sopivalla tavalla lukijalle tietoja.
Ihana kirja! Suosittelen lämpimästi J
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti