tiistai 18. heinäkuuta 2017

Tuutikki Tolonen: Mörköreitti (2016)

No niin, nyt sitten jatkoa Mörkövahdille! Mörköreitti jatkaa suoraan siitä, mihin edellinen osa jäi elikkä kylpytakin neuvosta, Maikki livahti Mörköjen mukana maan alle. Maikki haluaa nähdä, minkälainen koti on mörkö-Grahilla. Hilla ja Kaapo ovat huolissaan ja yrittävät keksiä keinoa päästä Maikin luokse ja tuoda hänet kotiin. Äiti on antanut heille muutaman päivän aikaa keksiä ratkaisu ongelmaan ennen kuin virkavalta kutsutaan apuun. Kaapo yrittää tutkijamaisesti lähestyä ongelmaa, kun taas Hilla ryhtyy toimeen ja kirjaimellisesti kaivautuu maan alle.



Maikki on puolestaan ehtinyt jo ystävystyä Portinvartijan kanssa, josta tulee Maikin opas maan alla; onhan Maikki sentään kulkenut maan alle hänen porttinsa kautta. Grah jättäytyy jälkeen muista möröistä ja kolmisin he kulkevat yhä syvemmälle maan alle kohti mörköjen kotia. Matkalle heidän tiellensä tupsahtaa maan päältä kaivautunut nyreä Hilla, joka ei voi ymmärtää, miksi he eivät saman tien palata maan päälle. Mutta Maikki on päättänyt nähdä mörköjen kodin. He saavuttavat lopulta saaren, missä möröt asustavat. Ja asuupa siellä eräs ihminenkin: erään tietyn mörkökirjan kirjoittaja, joka katosi salaperäisesti vuosikymmeniä sitten maan päältä. Maan päälle palaaminen ei olekaan sitten ihan yksinkertaista, koska maan alla hallitsevat noidat, eivät mielellään päästä vieraita pois. Joten yhdessä matkalaisten täytyy punoa suunnitelma, jolla noidat karistetaan kimpusta ja hyppy maan päälle onnistuu.



Näiden kahden kirjan lukeminen oli mielenkiintoista. Pidin eniten Maikin hahmosta; lapsen uteliaisuudella ja rohkeudella, hän tutkii uusia asioita, eikä suinkaan heti ensin pelkää niitä (toisin kuin Portinvartija, joka sentään on asunut maan alla jo pitkään). Tosin ehkä 6 vuotiaaksi, Maikki on ehkä jo hiukan pikkuvanha :D Kirjoissa lapset suhtautuvat ihanan arkisesti uusiinkin asioihin esim. Hillaa huolettaa jalkapalloleirille pääseminen, vaikka onkin juuri kaivanut itsensä maan alle!


Näiden kirjojen parissa viihtyy vanhempikin lukija, ja edelleenkin Pasi PItkäsen kuvitus on aivan lumoavaa!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti